Kai suomalainenkin saa iloita?

15.05.2012 09:26 - Juha Määttä, Lähetys- ja maahanmuuttajatyön pastori, Kallaveden seurakunta
 Kovin on alavireistä monesti meidän suomalaisten ilo, vaikka olisihan meillä paljon aihetta iloita ja kiittää Jumalaa. Tämän näkee valitettavasti useimmissa hengellisissä tilaisuuksissamme.
 
Moni vierailta mailta Suomeen tullut kristitty sisaremme tai veljemme onkin ihmetellen kysellyt tultuaan ensimmäistä kertaa luterilaiseen jumalanpalvelukseen, mikä on seurakunnassa hätänä, kun kaikki ovat kuin maansa myyneitä. Onko kenties joku tärkeä ihminen kuollut? Niin surumieliseltä saattaa vaikuttaa meidän tavallinen sunnuntaijumalanpalveluksemme muualta tulleesta.
 
Maahanmuuttajatyössä olen ihastellut sitä iloa, jota monet maahanmuuttajat osoittavat kiittäessään ja ylistäessään Jumalaa. Olen ajatellut, että siinä on sellaista, josta me suomalaiset voisimme ottaa oppia.
 
On hienoa, että jopa vaikeista oloista pakolaisina tulleet maahanmuuttajat pystyvät iloitsemaan Jumalasta ja kiittämään häntä. Ja miten suurella sydämellä he sen tekevätkin! Tyypillinen suomalainen tuskin vastaavassa tilanteessa suuresti iloitsisi, pikemminkin katkeruus saattaisi kaihertaa mielessä.
 
Kuitenkin Raamatun kuuluisin vankilakundi, Paavali, kehotti meitä juuri iloitsemaan. Tunkkaisen vankilan hämäryydestä hän kirjoitti Filippin seurakunnalle kirjeen, jossa hän rohkaisi kristittyjä iloitsemaan aina Herrassa. Siis aina, ei vain silloin kun kaikki asiat ovat hyvin, vaan jopa silloinkin, kun vapaus on mennyt. Mahtoivat Paavalin vankitoverit ja vartijat ihmetellä, mikä kumma mies tämä Paavali on, kun hän kahleissakin veisailee kiitosvirsiä ja ylistystä Herralle.
 
Ilo kuuluu oleellisesti Jumalan lapsen elämään. Jos emme ole päässeet kokemaan hengellisessä elämässämme iloa, meiltä puuttuu jotakin todella tärkeää.
 
Jumalaa itseään sanotaan Raamatussa autuaaksi. Sana merkitsee jumalallista, taivaallista onnea ja täydellistä iloa. Sellainen on Jumala ja sellainen on hänen valtakuntansa – ilon valtakunta. Tämän valtakunnan kansalaisiksi hän on kutsunut meidät.
 
Onkohan niin, että monen suomalaisen mielestä usko on niin vakava asia, ettei siitä pahemmin parane ilontunteita näyttää? Pelkään pahoin, että moni suomalainen pitää Herrassa iloitsemista jopa epäsopivana. Ainakaan näitä ilontunteita ei saisi näyttää muille, onhan usko meille yksityisasia, vai miten se olikaan?
 
Tämä on turhaa perinteen painolastia. Mikään ei saisi estää meidän iloamme. Vaikka ulkoiset elämän olosuhteemme olisivat kuinka huonot tahansa, meillä on aina aihetta iloita siitä, mitä Herran on ja mitä hän on tehnyt puolestamme. Ilo on jokaisen kristityn suuri etuoikeus – aina ja kaikkialla.
 

-Juha Määttä, Lähetys- ja maahanmuuttajatyön pastori, Kallaveden seurakunta

Kommentoi»

Kommentteja 0

Ei vielä kommentteja, ole ensimmäinen!


Kommentoi blogia
Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.

(Blogia voi kommentoida VAIN omalla nimellä)

*-merkityt pakollisia

Bookmark and Share