Kirkkovuosi

 
Kirkon ja sen seurakuntien jumalanpalveluselämä saa rytminsä ja sisältönsä kirkkovuodesta: joka sunnuntaille ja kirkolliselle juhlalle on omat raamatuntekstinsä ja rukouksensa. Kirkkovuosi alkaa aina ensimmäisestä adventtisunnuntaista ja päättyy tuomiosunnuntaihin.
 
Myös kirkon liturgiset värit vaihtuvat kirkkovuoden mukaan.

 
Tutustu tarkemmin kirkkovuoteen evl.fi -sivuilla
 
 
 
 

Kynttilänpäivänä muistetaan Jeesus-vauvaa

 
Kynttilänpäivä on vanhimpia kristillisiä juhlia. Sen vieton juuret ulottuvat 300-luvulle Jerusalemiin. Aiheena on Raamatun kertomus (Luuk. 2) Joosefin, Marian ja Jeesuksen vierailusta Jerusalemin temppelissä.
 
Vanhan testamentin säädösten mukaan naisen tuli suorittaa puhdistautumisuhrit 40 päivää pojan synnytyksen jälkeen. Jerusalemin käynnillä perhe hoiti myös esikoispojan syntymän vuoksi annettavan uhrin. Temppelissä pyhä perhe tapasi vanhan Simeonin ja Hannan, jotka ylistivät Jeesus-lasta. Päivä tunnetaan kirkoissa myös nimellä Herran temppeliin tuomisen päivä.
 
Alkuun päivää vietettiin 14. helmikuuta, sillä Jeesuksen syntymää vietettiin ensin 6. tammikuuta. Kun syntymän vietto siirtyi 25:nteen joulukuuta, Herran temppeliin tuominen siirtyi niin ikään vietettäväksi 40 päivän päähän siitä eli 2. helmikuuta. 1700-luvulta alkaen Ruotsissa ja Suomessa päivää on vietetty sunnuntaina 2.2. jälkeen.
 
Vuoden 1000 tienoilla alkoi tapa siunata vuoden aikana kirkossa ja osin kodeissakin käytettävät kynttilät tämän päivän messun yhteydessä. Tapa on yhä käytössä katolisessa kirkossa, mutta protestanttisiin kirkkoihin sitä ei ole omaksuttu, vaikka kutsummekin päivää tämän tavan mukaan kynttilänpäiväksi.
 

Aamusta alkaa Valo

Kynttilänpäivä osuu sydäntalven kääntymiseen kevään odotukseksi. Se on talvipäivänseisauksen ja kevätpäiväntasauksen puolivälissä. Tähän aikaan vuodesta vietettiin jo ennen kristinuskoa erilaisia juhlia. Kristityt lienevät tässäkin omaksuneet paikallisia juhla-aikoja ja antaneet niille kristillisen sisällön.
 
Valon voimistuu vahvasti helmikuun alussa. Aamun päivä on 2.2. ja Valon 3.2. Sananparsi sanoo: ”Aamusta alkaa Valo.” Vuoden kiertokulku luonnossa on näkyvä symboli kynttilänpäivän sanomasta eli temppelin vanhan Simeonin julistamasta Kristuksen valosta ja kirkkaudesta. Suomessa yhteisvastuukeräys alkaa tänäkin vuonna kynttilänpäivänä. Kristuksen valo loistaa siinä kauttamme apua tarvitseville.

 

Vauvat ja vanhukset temppeliin

Monissa seurakunnissa vietetään kynttilänpäivänä myös vauvakirkkoja, mikä sopii yhteen sen kanssa, että Jeesus-vauva vietiin ensi kertaa temppeliin. Yhtälailla sopisi viettää vanhusten kirkkopyhää ja arvostaa Simeonista, Hannasta ja kaikista vanhoista nousevaa viisautta.
 
(Kirkon tiedotuskeskus/Sini Hulmi)
--------------------------------------------------------------------------------
Tänä vuonna kirkkovuositiedotteet kirjoittaa teologian tohtori Sini Hulmi. Hän toimii liturgiikan ja homiletiikan lehtorina Helsingin yliopistossa.
 
 
 

Joulu todistaa Jumalan ihmisrakkaudesta

 
Joulun kaunis tapa antaa lahjoja sisältää syvällisen viestin: toivon sinulle hyvää. Ajatus sisältyy myös joulun hengelliseen sanomaan. Jumalan Poika tuli ihmiseksi, koska hänellä on hyvä tahto kaikkia ihmisiä kohtaan.
 
Pojan hyvä tahto ilmenee hänen opetuksessaan: Hän piirtää uudenlaisen kuvan Jumalasta taivaallisena isänä, joka katsoo armahtavasti lastensa heikkouksia. Pojan kuolema kertoo, kuinka hän on valmis tekemään kaikkensa ihmisten hyväksi. Pojan ylösnousemus näyttää, että kuoleman voittajana hän tahtoo viedä kaikki ihmiset iankaikkiseen elämään.
 
Kaikki tämä on mahdollista siksi, että Jumalan Poika tuli ihmiseksi ja eli ihmisen elämän. Hänessä yhdistyy kaksi erilaista olemisen tapaa, Jumalan tuonpuoleisuus ja ihmisen tämänpuoleisuus. Näin Jeesus liittää luodun ja ajallisen ihmisen luomattoman ja ikuisen Jumalan yhteyteen. Hän on eräänlainen liimapinta ihmisen ja kolmiyhteisen Jumalan välissä.
 
Koko kristinuskon voi tiivistää joulun sanomaan: Jumalan Poika tuli ihmiseksi tehdäkseen meistä Jumalan lapsia.
 

Sydämellä, ei järjellä

 
Joulun pyhinä käymme läpi Jeesuksen syntymään liittyviä tapahtumia. Vanhan testamentin ennustusten lukeminen muistuttaa siitä, että Jeesuksessa ihmiskunnan syvä kaipaus ja odotus saa täyttymyksensä.
 
Uudenvuodenpäivänä muistetaan Jeesuksen nimen merkitystä. Se tarkoittaa Herra pelastaa.
Joulun kertomuksiin sisältyy myös vastustusta. Kuningas Herodes haluaa tapattaa Jeesus-lapsen, joten pyhä perhe joutuu pakenemaan Egyptiin. Joulun pyhien yhteyteen liittyvä marttyyrien päivä eli tapaninpäivä (26.12.) kertoo, kuinka myös Jeesuksen seuraajat joutuivat pian vainon kohteeksi.
 
Vastustamisen teema on läsnä, koska uskonkysymykset ovat myös vaikeita. Vaikka ihmisen sisin kaipaa Jumalaa, se myös vierastaa häntä. Ei ole helppoa ymmärtää aistimaailman tuolle puolelle ulottuvaa todellisuutta.
 
Siksi kristikunta neuvoo lähestymään Jumalaa ensin sydämellä ja sitten vasta järjellä. Joulun kertomuksissa tämän lähestymistavan esikuvana meille on Jeesuksen äidin Maria. "Kaikki, jotka kuulivat paimenten sanat, olivat ihmeissään. Mutta Maria kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä." (Luuk.2:18-19)
 
--------------------------------------------------------------------------------
Kirkkovuositiedotteet kirjoittaa tänä vuonna teologian tohtori, tietokirjailija, pastori Kari Kuula Kuopion Puijon seurakunnasta.
 
 
 

Tuomiosunnuntai julistaa hyvää sanomaa


Tuomiosunnuntain raamatuntekstien mukaan ihmiset kootaan kerran Kristuksen eteen, jotta heidät tuomittaisiin tekojensa mukaan. Sitten toiset kutsutaan taivaan iloon ja toiset lähetetään kadotuksen kauhuihin.

Voiko kristinuskoon kuulua sanoma tuomiosta? Eikö se olekaan armon ja pelastuksen uskonto? Eikö Kristus sovittanutkaan kaikkien ihmisten syntejä? Miten Jumala voi hylätä ketään kadotukseen?


Syytettyjen puolella


Ihmisten tuomioistuimissa tuomarit eivät ole kenenkään puolella. He arvioivat puolueettomasti syytettyjen tekoja ja langettavat sitten vapauttavan tuomion tai säätävät rangaistuksen.

Kristus on toisenlainen tuomari, sillä hän on aina syytettyjen puolella. Hän on kärsinyt heidän rangaistuksensakin heidän puolestaan. Kristus haluaa antaa jokaiselle vapauttavan tuomion. Sanotaanhan Raamatussa, että Jumala tahtoo kaikkien ihmisten pelastuvan.
Tämä tuo toivon näkökulman viimeiseen tuomioon. Syytettyjen puolelle asettuva tuomari tahtoo armahtaa kaikkia.


Ethän torju Jumalan hyvyyttä!


Raamatussa puhutaan kadotuksesta, koska siitä halutaan varoittaa. Se vaara on olemassa, että joku torjuu päättäväisesti ja peruuttamattomasti Jumalan hyvyyden. Silloin ihminen tuomitsee itse itsensä eroon Jumalasta.

Viimeinen tuomio tekojen mukaan viittaa siihen, minkälaisen suhteen kukin ottaa Jumalaan. Kukin tuomitsee itsensä joko ottamalla vastaan Jumalan hyvyyden tai torjumalla sen. Koska tämä torjumisen mahdollisuus on olemassa, Raamattuun on kirjattu varoittavia sanoja viimeisestä tuomiosta ja kadotuksesta.


Kaikkien pelastuminen on mahdollista


Varoituksen sanat eivät kuitenkaan ole ennustuksia. Niistä ei voi päätellä tulevaa. Kristikunta ei tiedä, tulevatko jotkut sielut torjumaan Jumalan hyvyyden lopullisesti. Asia on maltettava jättää avoimeksi.
Viimeiseen tuomioon voi suhtautua toiveikkaasti. Jokainen Jumalan kuvaksi luotu ihminen kaipaa luojansa yhteyteen, vaikka ei osaisi pukea sitä sanoiksi. Siksi on mahdollista, että jokainen sielu ottaa lopulta vastaan Jumalan armon.

Kaikkien pelastuminen on mahdollista. Kristikunnan velvollisuus onkin toivoa ja rukoilla: Hyvä Jumala, katso armollisesti kaikkia sieluja, eläviä ja kuolleita, ja vedä heitä yhteyteesi.
 
--------------------------------------------------------------------------------
Tänä vuonna tuomiosunnuntaita, toiselta nimeltään Kristuksen kuninkuuden sunnuntaita, vietetään 20. marraskuuta.

Kirkkovuositiedotteet kirjoittaa tänä vuonna teologian tohtori, tietokirjailija, pastori Kari Kuula Kuopion Puijon seurakunnasta. 


Pyhäinpäivä kertoo elämän voitosta

 
Jokainen tuntee jonkun edesmenneen. Monelle hän on rakas ja läheinen, jonka poismenon jälkeen maailma ei ole enää entisensä. Hänen kuvansa on kotona kunniapaikalla ja häntä muistellaan usein.
 
Pyhäinpäivä on yhteinen muistamisen päivä. Kirkoissa on hartaushetkiä, läheisten haudalla käydään ja kotona sytytetään kynttilä. Näin ihmiset kantavat edesmenneitä rakkaitaan edelleen sydämissään. Heidän ei anneta lipua pois, heistä pidetään kiinni muistamalla.
 
Myös edesmenneet muistavat ja kantavat meitä rukouksissaan. He ovat saaneet vastauksen ihmiskunnan ikikysymykseen: Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen? Silloin nähdään omin silmin se, mistä kristinusko voi puhua vain uskon ja lupausten kielellä.
 
Rajan takana Jumalan läheisyys eheyttää ihmisen uudella tavalla. Ajan haavat paranevat ja ymmärrys kirkastuu. Edesmenneissä syttyy uusi rakkaus vielä eläviin. Siksi he haluavat rukoilla puolestamme, hekin, joiden kanssa emme ehkä tulleet toimeen kovin hyvin.
 
Edesmenneet ovat siis pyhiä toisella tavalla kuin me elävät. He ovat lähempänä Jumalaa. Ehkä aavistus tästä saa meidät puhumaan vainajista hyvää.
 

Onko kuolemanjälkeinen elämä mahdollista?

 
Pyhäinpäivän sanoma nostaa esiin suuria kysymyksiä. Onko puhe kuolemanjälkeisestä elämästä realistista? Miten ihminen voi jatkaa elämäänsä, kun hänen ruumiinsa tuhoutuu? Häviääkö ihminen olemattomiin kuollessaan?
 
Kristinuskon mukaan ihmisellä ei ole luonnostaan kykyä säilyä olemassa kuoleman jälkeen. Se on mahdollista vain siksi, että on ihmistä suurempi tahto, joka ottaa hänet vastaan ja pitää hänet elossa ruumiin tuhoutumisen jälkeenkin. Näin ajatus kuolemanjälkeisyydestä pitää sisällään uskon Jumalaan.
 
Jos siis maailmankatsomukseen kuuluu usko kaikkeutta kannattelevaan Kaikkivaltiaaseen, ajatus kuolemanjälkeisestä elämästä ei ole mahdottomuus.
 
Vastaansanomatonta todistetta kuolemanjälkeisyydestä kristikunta ei voi antaa. Silti sen koko olemassaolo perustuu tapahtumaan, jossa kuoleman valta voitettiin: Jumalan Pojan ihmiseksitulemiseen, kuolemaan ja ylösnousemukseen.
 
_____________________
 
 
Kirkkovuositiedotteet kirjoittaa tänä vuonna teologian tohtori, tietokirjailija, pastori Kari Kuula Kuopion Puijon seurakunnasta. 

Jumalan Pojan salaisuus paljastuu kirkastussunnuntaina

 
Kun Jeesus Nasaretilainen kulki ympäri Israelin maata, monet ihmettelivät, mikä mies hän oikein oli. Vaihtoehtoja oli neljä. Hän oli hullu, huijari, riivattu tai Jumalan mies, tai ehkä vieläkin enemmän.
 
Hänen seuraajansakaan eivät aina tienneet, mitä ajatella hänestä. Jeesuksen puheet, ihmeet ja hänen henkilökohtainen vetovoimansa viittasivat kyllä siihen, että hänessä on jotakin poikkeuksellisen suurta. Mutta silti he kyselivät, kuka hän oikein oli.
 
Tähän yhteyteen liittyy kirkastusvuoren tapahtumat. Erään kerran Jeesus meni kolmen oppilaansa kanssa korkealle vuorelle, jolla tapahtui kummia. Jeesuksen hahmo muuttui kirkkaaksi kuin aurinko, ja loistava pilvi peitti heidät. Sitten pilvestä kuului ääni: ”Tämä on minun rakas poikani, kuulkaa häntä”.
 
Tässä unenkaltaisessa näyssä paljastui Jeesuksen perimmäinen olemus. Hän ei ole vain Jumalan mies, vaan vielä enemmän, Jumalan Poika. Häntä isä Jumala käski kuunnella, sillä hän kertoisi ja tekisi jotakin sellaista, joka muuttaisi ihmisten käsityksen Jumalasta ikiajoiksi.
 

Arvoitus selviää

 
Kirkastussunnuntaina muistetaan Jeesuksen todellisen olemuksen paljastumista. Silloin pohditaan sitä, kuinka kaikki sukupolvet ovat joutuneet painimaan kristillisen sanoman kanssa. Mitä ajatella siitä? Onko se hulluutta, huijausta vai hyvää sanomaa todellisesta Jumalasta ja hänen teoistaan.
 
Isä Jumalan ääni kuului kirkkaasta pilvestä. Pyhän Hengen symbolina pilvi kertoo, millä tavalla kristillinen sanoma voi avautua ihmisille. Pyhä Henki puhuu siitä. Pyhä Henki auttaa ihmistä ottamaan vastaan sanoman kolmiyhteisestä Jumalasta.
 
Ääni pilvestä kehotti kuulemaan, mitä sanottavaa Jeesuksella oli. Tuon Jeesuksen sanoman voi edelleen kuulla, sillä kristikunta puhuu siitä jumalanpalveluksissaan, opetuksessaan ja teologisessa ajattelussaan. Pyhä Henki on nimittäin sitoutunut toimimaan sen kautta.
 
Vain tähän perustuu kristillisen sanoman voima.
 
Kirkkovuositiedotteet kirjoittaa tänä vuonna teologian tohtori, tietokirjailija, pastori Kari Kuula.
 
 

Juhannuksena muistetaan Johannes Kastajaa

 
Usein suuret kysymykset selviävät hitaasti ja vähitellen. Näin tapahtuu myös uskon asioiden kohdalla. Kun ihminen on havahtunut tietoisuuteen korkeimmasta, hän katselee maailmaa uusin silmin. Hän näkee Luojan jälkiä luonnossa ja kuulee Jumalan puhuttelun kristillisessä sanomassa.
 
Näin erilaiset asiat valmistavat ihmistä ottamaan vastaan uskon salaisuuksia yhä syvemmin. Joku kirja, ihminen tai vaikka päähän pälkähtänyt ajatus auttaa näkemään asiat selvemmin. Joskus ymmärrystä avaavan tilanteen merkityksen huomaa vasta jälkeenpäin.
 
Myös Jumalan Pojan ihmiseksi tulemista valmisteltiin monella tavalla. Ensin Vanhan testamentin profeetat ennustivat siitä ja sitten saapui Johannes Kastaja valmistamaan Jumalan Pojalle tietä. Hän näytti julistuksellaan ja profeetallisilla teoillaan, minkälainen pelastaja Jeesus Nasaretilainen tulisi olemaan.
 

Kolme profeetallista merkkiä

 
Kastajan työn merkitystä ei aluksi ymmärretty kovinkaan hyvin. Vasta kun Jeesus oli kuollut ja hänet herätettiin kuolleista, Johanneksen profeetalliset suuntaviivat saivat selityksensä. Hän osoitti Jeesukseen päin kolmella tavalla.
 
Hän ensinnäkin kastoi ne, jotka halusivat ottaa vastaan hänen sanomansa. Tällä esikuvallisella teolla Johannes osoitti kristillisen kasteen suuntaan. Jo kasteessa Jumala tekee valmistelevaa työtään ihmisessä antamalla tälle uskon, jolla hän voi ottaa vastaan kaikki Jumalan pelastuslahjat.
 
Toiseksi Kastaja puhui, julisti ja opetti. Hän haastoi ihmisiä kääntymään Jumalan puoleen ja tekemään parannuksen vääristä teoista. Näin Johannes näytti, millä tavalla Jumalan Poika tulisi ihmisten luokse. Hän tulee niiden sanojen kautta, joilla hänestä puhutaan. Kristus ikään kuin matkustaa evankeliumin sanoman kautta ihmisten sydämiin.
 
Johannes Kastajan kolmas profeetallinen merkki oli hänen kuolemansa, jota sitäkin muistetaan juhannuksena. Hänen marttyyrikuolemansa näytti, että myös Jumalan Poika tulisi kuolemaan sanomansa tähden. Mutta Poika ei enää kuole marttyyrinä, vaan voittajana. Juuri kuolemallaan hän voitti synnin, kuoleman ja pahan mahdin.
 

Pikkujoulu keskellä kesää

 
Suomalaisessa kulttuurissa juhannukseen on liitetty kesän ja luonnon juhlan elementtejä. Tämä johtuu juhannuksen ajankohdasta. Koska Johannes Kastaja syntyi kuusi kuukautta ennen Jeesusta, hänen muistopäivänsä sijoittuu keskelle kesää.
 
Kun Johannes Kastajan syntymää ja elämää muistetaan, katse kääntyy jo kohti Jumalan Pojan syntymää. Näin kirkollisena juhlana juhannus on eräänlainen pikkujoulu keskellä kesää.
 
(Kirkon tiedotuskeskus 20.6.2011 / Kari Kuula)
 
Kirkkovuositiedotteet kirjoittaa tänä vuonna teologian tohtori, tietokirjailija, pastori Kari Kuula Kuopion Puijon seurakunnasta.
 


 
 

Helluntain kaksoisihme: syntyy usko ja uskon yhteisö

 
Jumalaan uskova ihminen kohtaa erikoisen arvoituksen itsessään. Miksi minä uskon? Miksi aavistan, että jotakin suurempaa on? Miksi näen kristinuskon sanomassa syvän totuuden?
 
Joku on ehkä kokenut Jumalan läsnäolon. Toisen usko on enemmän päättelyä. Jokin järki vain sanoo, että on jotakin suurempaa, jonka varassa kaikki lepää. Kolmas on uskonut Jumalaan ikänsä pohtimatta koskaan syytä siihen. Usko vaan tuntuu luontevalta osalta omaa elämänkatsomusta.
 
Nämä vastaukset jäävät kuitenkin vaillinaisiksi. Pohjimmiltaan on vaikeaa, jopa mahdotonta selittää itselleen, miksi minä uskon. Ja vielä vaikeampaa sitä on selittää jollekin muulle.
 
Usko ei nimittäin ole jotakin, mitä ihminen tekee itse. Se on Pyhän Hengen työtä ja vaikutusta ihmisessä. Pyhä Henki luo ihmiseen uskonasenteen. Siksi se on niin suuri arvoitus ihmiselle itselleenkin. Uskoessaan Jumalaan ihminen liikkuu vieraalla maaperällä – ajallinen ojentautuu kohti ikuista.
 

Pyhä Henki avaa ymmärryksen

 
Helluntain sanoma pohtii uskon arvoitusta näyttämällä, mitä Jeesuksen opetuslapsille tapahtui pääsiäisen jälkeen. He eivät aluksi tienneet, mitä pitäisi päätellä mestarin kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Sitten helluntaipäivänä, viidenkymmenen päivän kuluttua pääsiäisestä, tapahtui ihme.
 
Pyhä Henki vuodatettiin opetuslapsiin. Silloin heidän ymmärryksensä avautui ja he tajusivat, mistä on kyse. Jumala on rakastanut ihmisiä niin paljon, että antoi Poikansa heidän syntiensä sovitukseksi. Siksi hän kutsuu nyt kaikkia ottamaan vastaan tämän pelastuksen lahjan. Tästä oivalluksesta syntyi kristillinen kirkko, pelastussanomaa julistava yhteisö.
 
Näin helluntaipyhä puhuu kaksoisihmeestä, ihmisen uskosta ja uskon yhteisöstä. Ne nimittäin kuuluvat yhteen, sillä Jumala synnyttää uskon kirkon sanoman kautta. Kun kirkko kertoo Jumalan hyvyydestä, Pyhä Henki itse liittyy sen sanoihin ja herättää kuulijassa halun tarttua uskon sanomaan. Tätä tarkoittaa se, että Jumala toimii sanan kautta.
 

Kirkon tiedotuskeskus/Kari Kuula

 
Kirkkovuositiedotteet kirjoittaa tänä vuonna teologian tohtori, tietokirjailija, pastori Kari Kuula Kuopion Puijon seurakunnasta.
 

 
 

Helatorstai puhuu Kristuksen kuninkuudesta

 
Miksi ylösnoussut Kristus ei edelleen näyttäytyisi ihmisille samalla tavalla kuin aikanaan pääsiäisen jälkeen? Silloinhan häneen olisi huomattavasti helpompi uskoa. Tähän kysymykseen ei ole aivan helppoa vastausta, mutta jotakin valoa siihen voi löytää helatorstain sanomasta.
 
Uuden testamentin mukaan ylösnoussut näyttäytyi 40 päivän aikana ihmisille, kunnes hän astui ylös taivaisiin ja istui Isän oikealle puolelle. Helatorstaina muistetaan tätä taivaaseen astumista. Siihen loppuivat ylösnousseen ilmestykset. Samalla päättyi Jumalan Pojan näkyvä ruumiillinen toiminta luomakunnassa ja alkoi Pyhän Hengen aika.
 
Tästä syystä Kristus ei enää ilmesty ruumiillisessa muodossa. Hän toimii nyt toisella tavalla, näkymättömänä henkenä. Hän voi silti herättää ihmisiä uskoon yhtä hyvin kuin ilmestyessään aikanaan konkreettisena ihmisenä. Viimekädessä Pyhä Henki nimittäin luo ihmiseen uskon, ei aistihavainnot tai järkipäättely. Kummastakin on toki hyötyä, joskin vasta Pyhä Henki ohjaa ymmärryksen kohti kolmiyhteistä Jumalaa.
 

Valta annetaan sijaiselle

 
Helatorstain sanomasta on tullut peräti kaksi lausetta uskontunnustukseen. Kristus ”astui ylös taivaisiin” ja ”istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan oikealla puolella”.
 
Kyse ei ole konkreettisesta astumisesta ylös ja istumisesta Jumala oikealle puolelle, vaan tämä on vertauskuvallista puhetta vallasta. Kuninkaat istuivat ylempänä muita ja heidän oikea puolensa oli erityinen kunniapaikka, joka varattiin hallitsijan luottohenkilölle, joka käytti kuninkaan valtaa tämän puolesta.
 
Viittaus Isän oikealla puolella istuvaan Poikaan kertoo siis siitä, että Isä on antanut kaiken vallan Pojalle. Näin Jumala toimii maailmassa Poikansa kautta ja Pyhän Hengen välityksellä. Vanhan Kristullisen ajatuksen mukaan Isällä onkin kaksi kättä, Poika ja Pyhä Henki. Niiden kautta hän loi kaikkeuden ja niiden kautta hän kaitsee sieluja kohti lopullista autuutta.
 
Tänä vuonna helatorstaita vietetään 2. kesäkuuta.
 
(Kirkon tiedotuskeskus/Kari Kuula)
 
Kirkkovuositiedotteet kirjoittaa tänä vuonna teologian tohtori, tietokirjailija, pastori Kari Kuula Kuopion Puijon seurakunnasta.