Perustaminen

”Minulla on unelma” kuten Martti Luther Kingilläkin, pohti Matti Jantunen elokuussa 2003 Kuopion seurakuntayhtymän Kirkko ja Koti –lehden kolumnissa. Jantusen unelma kohdistui Kuopion hiippakunnan keskuskirkkoon eli Tuomiokirkkoon.

Kirkon ikkunoista pitäisi paistaa valo ja ovet pitäisi olla auki perjantai-iltaisin puoleen yöhön kaikille kirkkoon haluaville. Kirkossa saisi olla oman tarpeensa mukaan: tutustua kirkkotilaan, lämmitellä, rukoilla, istua penkissä tai yhtyä mahdolliseen yhteiseen virsilauluun. Näin toimittiin muuallakin maailmalla.

Silloinen tuomiorovasti Matti Järveläinen unelmoi samasta asiasta. Mutta esteen muodostivat raha ja seurakunnan vähäiset resurssit kirkon myöhäisen aukiolon pitämiseen säännöllisesti.

Lama koetteli Suomea ja Jantunen koki, että nyt tarvitaan seurakuntalaisia vastuunkantajiksi, jotta saataisiin laman runtelemille ihmisille kirkon ovet auki perjantai-illoiksi. Kyseessä oli myös diakoninen näkemys eli lähimmäisestä huolehtiminen.

Jantunen etsi lehtikirjoituksessaan vapaaehtoisia miehiä, jotka ryhtyisivät perjantai-illoiksi Tuomiokirkon vapaaehtoisiksi kirkonvartijoiksi. Seurakunta oli luvannut järjestää koulutusta miehille. Matti Jantunen pyysi ottamaan yhteyttä häneen, jos asia kiinnosti.

Kirkonvartijoiden ensimmäinen kokous pidettiinkin syyskuussa 1993. Kokoukseen tuli kolme miestä: Matti Jantunen, Tauno Silén ja Pentti Knuuttila. Parin viikon päästä rinki kasvoi jo kuudella uudella miehellä ja ensimmäinen kirkonvartijailta oli Tuomiokirkossa 22.10.1993. Vieraita oli vähän ja ihmetyksen aiheena oli kirkon myöhäinen aukiolo.

Vartijoiden historia

Toiminta kuitenkin vakiintui nopeasti ja Tuomiokirkkoseurakunta koulutti ja opasti kirkonvartijoita sekä antoi yhteyspapiksi Matti Mäkelän. Toimintaa suunniteltiin ja tehtävät jaettiin 3-4 kertaa vuodessa pidetyissä yhteisissä kokoontumissa. Laaditussa ohjeistuksessa todettiin, että erityisesti tuli varjella hiljentymisen mahdollisuutta kirkkovieraalle. Iltojen aikana ei ole tarjolla erityistä ohjelmaa, mutta joskus nuoret kokoontuvat kirkkoon laulamaan virsiä tai urkuri harjoittelemaan konserttia.

Keskimäärin Tuomiokirkon perjantai-illassa vieraita oli 50–100, mutta Ystävyyden yönä heitä oli yli tuhat. Näiden toimintavuosien aikana vierailijoita on ollut kymmeniätuhansia. Kesällä kirkossa käy myös paljon turisteja joka puolelta maailmaa. Nauhoitetut opaspuhelimet ja erikieliset esitteet olivat turisteille mieluisia kirkonvartijoiden tarjoaman esittelyavun lisäksi.

Tieto kirkonvartijatoiminnasta levisi myös kuopiolaismedioiden kautta. Ensimmäisen toimintavuoden päätyttyä kirkonvartijoita – seurakuntalaisten palvelijoita – oli jo 15 henkilöä. Vuonna 2003 heitä oli vakituisesti jo 26.

Kaikki eivät ole Tuomiokirkkoseurakunnan jäseniä, vaan toiminnassa on mukana miehiä myös ympäristöseurakunnista. Kirkonvartijoiden keski-ikä oli vuonna 2003 keskimäärin 65 vuotta. Puheenjohtajana toimi alkuvuodet Matti Jantunen, sitten Erkki Vauhkonen ja Herbert Kivioja.

Yhteyspappina ovat olleet Matti Mäkelä, Ilpo Rannankari, Olli Viitaniemi ja nykyisin Lauri Kastarinen.

Kirkonvartijatoiminta seurakunnan vapaaehtoisena työmuotona on madaltanut monen miehen kynnystä tulla mukaan seurakunnan toimintaan. Kirkonvartijat ovatkin olleet hyvin erilaisten ammattiryhmien edustajia. Yhteistä heissä on ollut vapaaehtoinen palveluhalukkuus, toimintaan sitoutuminen ja hengellinen yhteenkuuluvuus. Yhteisöllisyys on vahvistunut vuosien myötä.

Kirkonvartijat ovat painottaneet työssään seurakunnan ja kanssaihmisten palvelua,  jotta alkuperäinen diakoninen idea ”kirkko keskellä kylää ja vielä kaikille avoinna” toteutuisi.