Miksi kädet ristitään rukoillessa?

Istun hetken hiljaa ja rukoilen mielessäni Isä meidän -rukouksen.
Aamenen kohdalla katseeni osuu käsiini. Olin laittanut ne ristiin, sormet toistensa lomaan. Rukousasennon ottaminen tapahtui niin itsestään, etten edes huomannut sitä.

Ristiin laitetut kädet esittävät hienon kuvan siitä, mitä rukouksessa tapahtuu. Rukoileva ihminen tarttuu Jumalaan ja kietoutuu tämän ympärille. Jumala puolestaan tekee saman ihmiselle.

Kun rukous päättyy, kädet irrotetaan toisistaan. Teen nyt niin, että suoristan vain vasemman käden sormet, mutta pidän oikean käden sormet edelleen rukousasennossa. Oikea käsi pitää siis kiinni vasemmasta kädestä.

Tämä käsien asento kertoo tilanteesta rukouksen jälkeen. Ihminen ei enää ajattele Jumalaa, mutta Jumala ei jätä ihmistä. Hän pitää edelleen kiinni lapsestaan.

Näin rukous lyö pysyvän yhteyden ihmisen ja Jumalan välille.
Joskus rukoillessa mietin, miten kenenkään ihmisen ajatukset ylipäätään yltävät suuren Jumalan luo. Miksi hän kuuntelisi minua, tomuhiukkasta?

Ristiin laitetut kädet vastaavat. Jumalan Poika tuli ihmiseksi, eli ihmisen elämän ja kuoli ristillä. Hän teki sen meidän ihmisten vuoksi.

Nyt hän välittää rukouspuheemme Jumalalle. En siis rukoile koskaan yksin, vaan Jumalan Poika rukoilee minun kanssani. Siksi rukoukset menevät perille.

Sillä ei ole merkitystä, että minä olen vain mitätön ihminen. Rukoukseni voima tulee Jumalan Pojasta, kanssarukoilijastani. Siksi hiljaisinkin huokaus kuullaan. Sekin, jota en osaa pukea sanoiksi.

Usein rukoukseni onkin sanatonta. En tiedä, mitä sanoisin Jumalalle, kun hän tietää jo kaiken. Sanat tuntuvat tyhjiltä.

Silloin varsinkin tuntuu hyvältä laittaa kädet ristiin. Rukousasennon ottaminen on kehon rukousta. Käteni tekevät sen, mitä en osaa tehdä sanoilla. Ne ottavat yhteyden Jumalaan.

Tämä perustuu siihen, että ihminen on ruumiin ja hengen kokonaisuus. Se mitä tapahtuu kehossa, vaikuttaa myös mieleen.

Siksi käsien ristiminen nostaa sielun Jumalaa kohti, vaikka sitä ei erikseen ajattelisikaan.

Käsien laittaminen rukousasentoon ei siis ole vain ulkoinen tapa. Se on jo rukousta.

Sama pätee ristinmerkkiin, jossa kosketetaan otsaa, rintaa ja molempia olkapäitä. Niin tehdessään käsi ottaa vastaan Jumalan siunauksen ja painaa sen kehoon.

Siksi ristinmerkkiä kannattaa opetella tekemään.
 
 
-Kari Kuula, teologian tohtori, Puijon seurakunnan 2. kappalainen