Syksyä kohti

Seurakuntamme toimintakausi on alkamassa täydellä tohinalla. Seurakunnan kalenteri täyttyy toiminnasta, tapahtumista ja menoista. Niistä ilmoitetaan lehdissä, ilmoitustauluilla, facebookissa, instagramissa, yhtymän twitter –tilillä, kerhoissa, jne. Ilmoituskanavia on joka lähtöön.

Toiminnasta ja tapahtumista tiedotetaan siksi, että kaikille soisi löytyvän jotakin, jokin mielekäs tekemisen, osallistumisen tai olemisen paikka seurakunnassa. Mutta ehkä joku kokee, että ei sittenkään; mikään mitä seurakunnassa tapahtuu ei oikein osu omalle kohdalle. Mikään ei ehkä tunnu oikein kutsuvan eikä houkuttelevan. Se ei tarkoita, että seurakunnan toimintaan osallistumine ei olisi juuri tällaista ihmistä varten. Eikä se tarkoita ainakaan sitä, että Jumalalla ei olisi mitään juuri tällaista ihmistä varten.

Voisiko osallistumiskynnys ylittyä, jos joku pyytäisi henkilökohtaisesti mukaan? Miltä sinusta tuntuisi, jos ystäväsi pyytäisi sinua mukaan? Tai miltä tuntuisi pyytää joku mukaan seurakunnan tapahtumiin? Tai entä jos aikuiset kannustaisivat lapsiaan osallistumaan seurakunnan kerhoihin ja nuorten toimintaan? Tai nuoret kannustaisivat vanhempiaan, isovanhempiaan, kummejaan ja sukulaisiaan mukaan toimintaan tai tilaisuuksiin?

Kesän aikana nuorille opetettiin rippikouluissa uskonelämän hoitamista. Siihen kuuluu Raamatun lukeminen, rukoileminen, seurakuntayhteys ja ehtoollisella käynti. Kaikki nämä ovat läsnä jumalanpalveluksissa. Jumalanpalvelus ei ole se paikka jonne tullaan pukeutuneina kristityksi, jumalanpalvelus on se paikka, josta kristitty voi lähteä arkeen lähimmäiseksi pukeutuneena.

Raamatussa syksyllä viitataan sateeseen ja sadonkorjuuseen. Kristittynä syksy muistuttaa meitä Jumalan sanan sateesta sen kasvusta ja hyvistä hedelmistä meissä.

Kirkkovuodessa syksy tarkoittaa erityisesti Jeesuksen julkisen toiminnan tarkastelun aktiivista aikaa ja kristittynä elämisen tutkistelun aktiivista aikaa. Kirkollisia juhlia ei ole paljoa, mutta arkea sitäkin enemmän. Kristittynä eläminen onkin hyvin pitkälle arjessa elämistä omine arjen iloineen ja suruineen. Seurakunnankin elämä on ennen kaikkea arjessa läsnä olemista. Ei ainoastaan elämän käännekohdissa. Jumalakin on läsnä elämässämme arjen tylsissä ja puuduttavissa yksityiskohdissakin. Ei ainoastaan aallonpohjissa tai nousukiidossa.

Jumala kutsuu sinua arjen keskellä yhteen muiden seurakuntalaisten kanssa. Nyt on hyvä aika tulla yhteen!

Markku Virta
Seurakuntapastori, Kallaveden seurakunta.