Seurakuntahistoria osoittaa, että Puijon seurakunta suunniteltiin kristilliseksi yhteisöksi moderneja, kirkosta etääntyviä kaupunkilaisia varten. Kirkko pyrki levittäytymään uusille lähiöalueille rakentamalla sinne ympäristöönsä sopivia toimintoja ja toimitiloja. Vuonna 1979 toteutettu seurakunnan itsenäistyminen oli osa tätä strategiaa, mutta levittäytyminen jatkui 1990-luvun lamaan saakka. Siitä eteenpäin toiminnan tasoa ja laajuutta on pyritty säilyttämään taloudellisten resurssien niukkenemisesta huolimatta.

Puijon lähiöt muuttuivat 1990-luvun taitteessa lapsiperhealueesta ikärakenteeltaan monipuolisemmaksi. Tämä sekä yleinen toimintaympäristön muutos vaikutti puijolaiseen seurakuntaelämään, mutta perustavoite seurakuntalaisten näköisen toiminnan kehittämisestä jatkui. Seurakunta oli perustettu systemaattisen seurakuntasuunnittelun pohjalle palvelemaan uutta lähiöitä, mutta 2000-luvun alussa siihen liitettiin Kuopion pohjoista maaseutua.

Lähiökristus ei ole kronologinen matka seurakunnan syntyajatuksista nykypäivään. Kirja rakentuu erilaisista teemoista, joissa kirjoittajan mukaan on nähtävissä vuosikymmenien jatkumo.  Tekijän jokaiseen lukuun liittämät teesit haastavat lukijaa pohtimaan kirkon tulevaisuutta.

Jaro Julkunen muutti perheensä kanssa muutamia vuosia sitten lapsuutensa ja nuoruutensa maisemiin Puijonlaaksoon. Hän on Puijon seurakuntaneuvoston jäsen, toimii lähetyksen vastuuryhmän puheenjohtajana ja laulaa Puijon kamarikuorossa.