Kevättä    

Tekee kovasti kevättä. Kotikylällä eräs aamu vastaani käveli kolme teiniä, koulun liikuntatunnilla he. Kädessä kaikilla kännykät ja kahdella pojista aurausviitat.  Melko kopla. Pysähdyin ja sanoin: Terve pojat, aiotteko kenties pahoinpidellä jonkun?  Yksi heistä vilkaisi minuun ohimennen ja vastasi: Eeooi… ja jatkoivat he harppoen ja luurejaan katsellen.   Yritin ottaa kontaktia nuorisoon ja osoittaa että kukkahattutäti tässä huomaa ja välittää. Joskin vitsimielessä.

Kyllä oikeastikin välitän. Kuulin että Suomessa joka neljäs lapsi tai nuori on ns lapsiomainen. Tarkoittaa että perheessä on päihde –ja tai mielenterveysongelmainen vanhempi. Tällaisilla lapsilla on myös suurempi riski itse sairastua masennukseen. Isoa taakkaa kantavat jo pienet. Hyvä olisi muistaa itsensä Sokrateen neuvo ettemme koskaan tiedä millaisen taistelun keskeltä toinen tulee. Täytyy osoittaa kunnioitusta. Oppisinpa vihdoin itsekin rippikoulussa ja elämässä ylipäänsä enemmän kysymään ja kuuntelemaan kuin suorittamaan open/aikuisen/papin velvoitteita.

Kristinuskon opetus, että Jumala on totta, rakastava, oikeudenmukainen ja turvallinen on tavattoman tärkeätä kaikenikäisille, etenkin lapsille ja nuorille. Ja kaikille jotka kokevat pilanneensa oman tai jonkun toisen elämän. Jumalan armo on jokaiselle meistä elämää muuttava voima.

Pääsiäisyön messussa Maaningan kirkossa lämähti kahdesti kovalla äänellä alttarilta lattialle bursa. Bursa on liturginen esine, jonka tarkoitus on kuvata Jeesuksen hautaa.  Ajattelin että tämä voisi olla viesti Herraltamme: hautani todellakin on tyhjä, älkää enää kurkkiko sinne vaan eläkää ylösnousemuksen iloa todeksi. Elämä voittaa aina, rakkaus voittaa lopulta. Olkaa sinnikkäät.

Loppukevennys: teinimme ei hallitse vielä kirkollisten pyhien ruokaperinnettä. Hän haisteli mämmiä ja sanoi että se tuoksuu salmiakilta. Totesi että mämmi se on ortodoksien salmiakkia. Kristus nousi kuolleista! Totisesti nousi!

Raija Jokela
Maaningan alueen pappi