Kasvussa vahvistumisen juhlaa

Varma kesän merkki on seurakunnan leirikeskusten täyttyminen rippikoululaisista. Talven ajan hiljaiseloa viettäneet pingismailat, laulukirjat, soittimet, somealustat, löylykauhat ja makkaratikut löytävät jälleen itsensä nuorten käsistä leirimuistojen veistotyökaluina. Tarttujan ote on ehkä alkuun arka ja epäröivä, mutta usein leirin edetessä vapautuneen luottavainen.

Kesä ja rippileirit kuuluvat yhteen yhtä tiiviisti kuin kaste ja konfirmaatio.

Kastejuhlassa vanhemmat ja kummit ovat yhdessä kastepapin kanssa laskeneet kätensä pienokaisen pään päälle ja pyytäneet Jumalalta siunausta seuraavin sanoin:

”Herramme Jeesuksen Kristuksen armo,

Jumalan rakkaus

ja Pyhän Hengen osallisuus

olkoon sinun kanssasi.”

Konfirmaatiossa, joka sanana merkitsee vahvistamista, palaamme saman siunauksen äärelle. Kastetta ei ole tarpeen vahvistaa, mutta sen sijaan jokainen kastettu tarvitsee Jumalan siunausta vahvistuksekseen. Ei vähiten aikuistumisen askeleita ottava nuori.

Kesän konfirmaatioissa veisaamme virrestä 236:

1.

Kätesi laske, Herramme,
suojaksi rakkaan lapsemme,
tueksi nuoren sydämen,
vain sinä, Jeesus, tunnet sen.

2.

Me emme nuoren puolesta
voi ottaa yhtään askelta.
Hän lähtee itse matkalleen,
sen vaaroihin ja vastuuseen.

3.

Kuitenkin häntä saattavat
myös sukupolvet vanhemmat,
on läsnä niiden rakkaus
ja rukous ja siunaus.

Olli Viitaniemi
rovastikuntapastori