Miksi Jumala vaikenee?

Miksi Jumala ei vastaa rukouksiin? Siis sellaisiin, joihin hänen pitäisi vastata. Lapsi sairastaa vakavasti tai on syttynyt sota. Miksi Jumala ei kuule, kun pyydän apua?

Standardivastaus etenee näin: Jumala kyllä vastaa, mutta ei vielä, tai hän vastaa eri tavalla kuin toivoisimme. Ja joskus hän vain tahtoo toista, mitä me pyydämme.

Näin varmasti on. Mutta mitä tämä kertoo Jumalasta? Meistä näyttää, että hätä on suurimmillaan, mutta Jumala viivyttelee tai ei puutu lainkaan asiaan. Lapsi kuolee tai sota vain jatkuu.

Tämä vie väkisinkin Jumalan outoon valoon. Hän näkee hädän, mutta ei auta. Ei ihme, että järkyttävän kokemuksen jälkeen moni on menettänyt uskon Jumalaan. Miksi ottaa vakavasti sellainen Jumala, joka näyttää vähättelevän meidän hätäämme?

Jumalan hitaus osoittaa, kuinka toisenlainen hän on. 

Äidin rakkaus tekee kaikkensa lapsensa hyväksi, ja heti. Jumala ei näytä toimivan näin. Maallinen isä suojelee kaikin voimin lapsiaan pahalta. Jumala antaa joskus pahan saada meistä yliotteen. Niin toisenlainen hän on.

Jumala vain toimii näin. Sille emme voi mitään. Siksi häneltä ei pidä odottaa liikaa. Ei pidä uskoa liian suuria lupauksia Jumalan avusta. On muistettava, että Jumala ei palvele meitä. Hän ei ole meitä varten. 

Tätä on hänen pyhyytensä. Hänellä on omat tiensä ja oma tahtonsa. Se on useinkin toinen kuin mitä me toivoisimme.

Ehkä tästä syystä Raamatussa on joukko valituspsalmeja. Niissä rukoilijat valittavat, surevat ja jopa puivat nyrkkiä Jumalalle. Jumalan vaikeneminen tekee ihmisen vihaiseksi. 

Valituspsalmien rukoilijat eivät kuitenkaan hylkää Jumalaa. He eivät päästä häntä niin vähällä. Sen sijaan he valittavat ja purnaavat. Miksi olet vaiti? Miksi et auta? Miksi hylkäät?

Tämäkin on luvallista Jumalan edessä. Jumalalle saa kertoa kaikki tuntonsa, myös sen, että on vihainen hänelle. 

Joskus ihmisellä ei olekaan muuta sanottavaa Luojalleen. 

-Kari Kuula, teologian tohtori