Kuopion hiippakunnan piispa Jari Jolkkonen on käyttänyt tähän asti edeltäjänsä, piispa Wille Riekkisen kaapua. Uuden piispankaavun on suunnitellut tekstiilitaiteilija Helena Vaari ja ommellut sekä koonnut artenomi Tytti Helles. Eilatin kivet on istuttanut pohjiin ja hopeaosat tehnyt hopeaseppä Soili-Riikka Andersson Lahdesta.

Piispa Jolkkonen ottaa uuden piispankaavun käyttöön pääsiäisyön messussa Kuopion tuomiokirkossa lauantaina 31.3. klo 23.

Piispallinen asu on piispan juhlavaate ja työasu, johon kuuluvat piispankaapu, hiippa ja stola. Stolan väri vaihtelee kirkkovuoden mukaan, siksi niitä on neljä. Piispan liturginen asu palvelee kirkon sanomaa. Tekstiilien symboliikka julistaa sanaa ja kertoo jatkuvuudesta ja piispan paimentehtävästä hiippakunnassa.

Luonto yhdistyy kristilliseen symboliikkaan

Helena Vaari on suunnitellut piispan asuun Kuopion hiippakuntaan ja piispan tehtävään liittyvää symboliikkaa. Hiippakunnan luonto, metsät, järvet ja vaaramaisemat yhdistyvät kristilliseen symboliikkaan.

Pyhän Kolminaisuuden Isä, Poika ja Pyhä Henki, ovat läsnä piispankaavun symboliikassa. Jumalaa ja hänen luomistyötään kuvaavat vesien ja metsien siniset ja vihreät sävyt, kuin maisemataulut. Piispankaavun takana on clipeus (lat.) eli selkäkilpi. Sen keskellä on Jeesuksen sovitustyön symboli. Kristuksen risti eli krusifiksi syntyy kelohongan rungosta ja oksista.

Piispankaavun etuosaan Helena Vaari on kirjonut Pyhän Hengen symbolin, valkoisen kyyhkysen. Kristillisessä uskossa Pyhä Henki on elämää uudistava voima, joka tuo Jumalan luomistyön ja Pojan sovitustyön läsnä olevaksi seurakunnan keskelle.

Kyyhkysen ympärille kiinnitetyt korukivet symboloivat kulmakiviä. Kulmakivenä on itse Kristus.

”Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi” (Mark 12: 10). Neljä kiveä kuvaavat neljää evankelistaa, Matteusta, Markusta, Luukasta ja Johannesta.

Korukivet ovat 1960-luvulla louhittua Eilatinkiveä Jerusalemista, kaupungista, josta hyvä sanoma Kristuksen ylösnousemuksesta on lähtenyt. Kiven väri muodostuu useasta eri kivilajista. Värikkäissä kivissä on krysokollaa, turkoosia ja malakiittia. Korukiviksi kivet on hiottu Suomessa ja on kiinnitetty hopeisiin pohjiin, joiden avulla ne on ommeltu piispankaavun kirjontaosaan.

Kuopion hiippakunnalla on kumppanuussopimus Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilaisen kirkon kanssa. Jerusalemista tuodut Eilatinkivet muistuttavat tästä yhteistyöstä.

Violetti on katumuksen väri

Juhla-asuun kuuluu päähine, piispanhiippa eli mitra. Sen muoto muistuttaa tulenliekkiä ja viittaa helluntain tapahtumiin. Apostolien tekojen mukaan Helluntaina Pyhä Henki laskeutui apostolien päälle tulenliekien muodossa: syntyi kirkko ja apostolien työ evankeliumin julistajina ihmisille sai alkunsa (Ap. t. 2:1-13). Piispat ovat apostolien seuraajia (1. Tim. 3).

Hiipan takana kaksi nauhaa kuvaavat Vanhaa ja Uutta testamenttia. Hiipan eteen on kirjottu Kuopion hiippakunnan vaakunan risti eli apilaristiristi.

Piispan asun pääväri on violetti eli mustikansinen. Väri viittaa hiippakunnan luontoon ja metsiin. Violetti on myös nöyryyden, rukouksen ja katumuksen väri. Vaatteiden kankaat ja langat ovat laadukasta villaa, silkkiä ja puuvillaa.

Stolan neljä eri väriä ja sanomaa

Piispan asuun kuuluu stola. Stola on pappeuden merkki, Kristuksen ikeen symboli ja muodoltaan 2,5 – 3 m pitkä ja 8 – 11 cm leveä tekstiili, jonka piispa asettaa papiksi vihkimisessä niskan takaa olkapäiden yli eteen riippumaan. Pappi käyttää stolaa kaikissa liturgisissa toimituksissa. Stolan väri vaihtuu kirkkovuoden mukaan, ja värejä on neljä: valkoinen viittaa juhla-aikaan, violetti katumukseen, punainen julistus- ja todistamistehtävään ja vihreä toivoon arjen keskellä.

Piispan valkoiseen stolaan on ommeltu Lähetyskäsky: Kastakaa heitä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa.

Violetissa stolan teksti kertoo ehtoollisesta: Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Ottakaa ja juokaa tästä, te kaikki. Tämä malja on uusi liitto minun veressäni.

Punaisen stolan tekstissä on helluntain sanoma: Pitäkää huoli itsestänne ja koko laumasta, jonka kaitsijoiksi Pyhä Henki on teidät pannut.

Vihreän stolassa on rakkauden kaksoiskäsky: Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.

Suurelle tekstiilille on tehty käytännöllinen kantolaukku, jolla piispan on suhteellisen helppo kuljettaa piispankaapua matkoillaan.

Maalauksellinen tekniikka

Tekstiilitaiteilija Helena Vaari on kirjonut piispankaavun symboliikan maalauksellisella tekniikalla, mihin hän on erikoistunut. Hänen työnsä on vaativaa taidekäsityötä, jossa yhdistyvät vapaa taidekirjonta ja applikaatio. Kirkkotekstiilit valmistettiin jo keskiajalla kirjomalla ja ompelemalla. Vaarin taidekirjonta pohjautuu vanhaan perinteeseen tämän päivän menetelmillä.

Tekstiilitaiteilija Helena Vaari (s. 1963) on valmistunut tekstiilisuunnittelijaksi vuonna 1987 Kuopion koti- ja taideteollisuusoppilaitoksesta. Silloin hän suunnitteli lopputyönään kirkkotekstiilit keskiaikaiseen Hollolan Marian kirkkoon.

Vaari on suunnitellut ennen piispa Jolkkosen piispankaapua kolme piispankaapua ja kirkkotekstiilit kymmeneen kirkkoon sekä ollut muotoilijana Sellgrenillä Orimattilassa ja Marja Kurjella Helsingissä. Taiteilijan koti ja ateljee ovat Hollolassa.

30 vuoden aikana Helena Vaarin käsistä on lähtenyt lähes 300 kpl kirkkotekstiilejä. Koska tekstiilit on valmistettu laadukkaasti kestävistä materiaaleista, ovat ne kaikki edelleen käytössä kirkkojen tilaisuuksissa. Jokainen kirkko ja seurakunta on erilainen ja siksi Vaari valmistaa tekstiilit perusteellisen ja syvällisen suunnitteluprosessin kautta.

Osa kirkkotaiteilijoiden ketjua

Kirkko on työllistänyt taiteilijoita satoja vuosia. Joka kerta kun Vaari käy kirkossa valmisteilla olevien töidensä kanssa, hän tuntee suurta kiitollisuutta saadessaan tehdä työtä pyhään paikkaan. ”Se on suuri ilo ja kunnia. Voin itse olla yhtenä lenkkinä niiden taiteilijoiden ketjussa, jotka ovat jo melkein pari tuhatta vuotta saaneet rakentaa ja koristaa kirkkoja”. Vaari viittaa Keski-Euroopan suuriin katedraaleihin, joissa on runsaasti esillä taiteilijoiden ja käsityöläisten valmistamia maalauksia, veistoksia, taontaa ja tekstiilejä.