Hoosianna, kiitetty olkoon hän!

Oletko koskaan ollut virren vietävänä? Siis virren, ei virran. Moni meistä tunnistaa kyllä kokemuksen siitä, millaista on olla virran vietävänä. Kokemuksen siitä, kun jokin itselle tärkeä asia kuljettaa virran lailla eteenpäin. Joku kokee olevansa virran vietävänä laulaessaan tai urheillessaan, joku toinen maalatessaan, kolmas mielenkiintoisen keskustelun keskellä. Yhteistä näille kaikille on se, että arkiset asiat hetkeksi unohtuvat. Mieli keskittyy vain siihen, mitä ihminen juuri sillä hetkellä on tekemässä. Siihen, mikä on tärkeää.

Yhtä lailla kuin olla virran vietävänä, voi ihminen antautua myös virren vietäväksi. Näin tapahtuukin usein ensimmäisenä adventtisunnuntaina, kun kirkoissa lauletaan Hoosianna. Se on yksi suomalaisten suosikkivirsistä, virsikirjamme virsi nro 1. Hoosianna laulaessa mieli kiinnittyy johonkin muuhun kuin arkisiin huoliin. Ajatukset virtaavat virren mukana ja yhteinen veisuu muistuttaa siitä, kuinka kristikunnan katse kääntyy kohti joulun odotusta. Pian koittaa se aika, kun Vapahtaja syntyy tähän maailmaan. Pian iloitsemme siitä, että Jumala ei koskaan jätä ihmiskuntaa yksin. Hän syntyy ihmiseksi meidän keskellemme, tuomaan pelastuksen ja rauhan.

Kuljettakoon tänäkin adventtina Hoosianna virran lailla kohti joulua, lepoa ja kynttilöiden valoa. Kuljettakoon se meitä kohti Vapahtajan syntymäjuhlaa.

Siunattua adventin aikaa sinulle ja läheisillesi!

”Hoosianna, Daavidin Poika,
kiitetty olkoon hän!
Kiitetty Daavidin Poika,
joka tulee Herran nimeen.
Hoosianna, hoosianna,
hoosianna, hoosianna!
Kiitetty Daavidin Poika,
joka tulee Herran nimeen.”

Anu Kiviranta
Kirkkoherra