Miksi seurakunta on olemassa?

Seurakuntavaalien alla mietitään kirkon tehtävää. Liikkeelle voi lähteä muistisanasta eput: elämä, palvelu, usko ja toiminta.

E niin kuin elämäntaito. Kirkko pitää esillä eettisiä näkökulmia kodin, työn ja yhteiskunnan toiminnassa. Se auttaa muistamaan, mikä on oikein ja kohtuullista. Ollakseen tässä uskottava kirkon oman toiminnan täytyy olla esimerkillistä.

Elämäntaitoon kuuluu kyky elää sovussa itsensä ja muiden kanssa. Mielenrauhan taidot läpäisevät kaiken seurakunnan toiminnan eräänlaisena piilo-opetusohjelmana. Erityisesti lapsia ja nuoria halutaan tukea tällä alueella.

Palvelu viittaa diakoniseen työhön lähellä ja kaukana. Hädässä oleva saa seurakunnasta aina ilmaista luottamuksellista apua, kunhan sitä vain pyytää. Joskus apu on taloudellista, joskus kuunteleva korva.

Palvelutyöhön kuuluu myös kirkon perheneuvonta, sairaalasielunhoito ja palveleva puhelin.

Uskoa en maininnut ensimmäisenä, koska se on useimmiten läsnä pinnanalaisena hiljaisena virtana. Jumalasta puhutaan mieluummin pienillä kuin suurilla sanoilla, jotta mahdollisimman moni voisi kokea kuuluvansa kristittyjen joukkoon.

Seurakunnan tehtävä on tukea kutakin hänen omassa jumalasuhteessaan. Siksi on niin monenlaisia hengellisen toiminnan muotoja.

On hyvä sanoa selvästi sekin, etteivät kaikki ole kovin uskonnollisia ihmisiä. Uskon kysymykset eivät vain kosketa. He eivät kuitenkaan kiellä Jumalaa tai halveksi toisten hengellisyyttä.

Tässä ei ole mitään pahaa. Ihmiset ovat erilaisia eikä heidän tarvitse teeskennellä toisilleen kelvatakseen mukaan kirkon elämään. Usko voi olla elämässä mukana myös sanattomana todellisuutena, joka näkyy vain siinä että ihmisellä on hyvä tahto toisia kohtaan.

Toiminta on elämän merkki. Tervetuloa osallistumaan ja tekemään yhdessä. Seurakunnat tarjoavat mahdollisuuden tervehenkiseen toimintaan, jonka ulkoiset muodot ovat monenlaiset. Kokkikerho, sähly, kuorot, ikäihmisten ryhmät – luettelo on loputon.

Vapaaehtoiset vastuunkantajat ovat avainasemassa monissa toimintamuodoissa. Parhaimmillaan seurakunta on yhdessä tekemistä.

Kaikkea toimintaa ohjaavat seurakunnan arvot, elämäntaito, palvelu ja usko. Ne tekevät esimerkiksi miesten lenkkipiirin kristilliseksi toiminnaksi, vaikka Jumalasta ei aina puhuttaisikaan.

Luottamushenkilönä toimiminen on tärkeä palvelutehtävä. Hienoa kun olette mukana, ehdokkaat.

 

-Kari Kuula, teologian tohtori, Puijon seurakunnan 2. kappalainen