Mitä tarkoittaa messu?

Sanan "messu" käyttäminen jumalanpalveluksen yhteydessä hämmentää edelleen. Sanasta tulee helposti mieleen maalliset messut vaikka Kuopio- hallissa. Kristillisessä asiayhteydessä sen merkitys on aivan toinen.

Sana messu tarkoittaa ehtoollisjumalanpalvelusta. Tällä nimellä Luther kutsui sitä ja se oli käytössä Suomessakin vielä 1800-luvulla. Kun messu otettiin uudestaan käyttöön vuoden 2000 jumalanpalveluksen kaavan uudistamisen yhteydessä, palattiin siis vanhaan käytäntöön.

Termi messu on peräisin keskiajalta, jolloin ehtoolliskirkon lopuksi sanottiin, ”ite, missä est”, lähtekää, palvelus on päättynyt. Siihen kirkkokansa vastasi, ”Jumalalle kiitos”, ja lähti jatkamaan palvelusta arjessa.

Nykyään suurin osa jumalanpalveluksista on messuja. Luterilaisella kentällä voidaan jopa puhua ehtoollisherätyksestä, sillä ehtoollisen arvostaminen on lisääntynyt aivan valtavasti viimeisen kymmenen vuoden kuluessa.

Kun ehtoollista ei vietetä, jumalanpalvelusta kutsutaan sanajumalanpalvelukseksi. Kun sakramenttia ei jaeta, Jumala palvelee vain sanan kautta.

Messuherätys perustuu siihen, että on löydetty uudestaan Jumalan kaksi tapaa toimia.

Jumala toimii ensinnäkin sanan kautta. Kun Jumalasta puhutaan, luetaan ja lauletaan, Jumala itse liittyy noihin sanoihin ja tulee niiden kautta ihmisen luo. Näin puhe Jumalasta muuttuu Jumalan itsensä läsnäoloksi.

Lisäksi Jumala tulee ihmisen luo aineellisten välikappaleiden eli sakramenttien kautta. Kaste on kertakaikkinen sakramentti, josta alkaa ihmisen tie seurakunnan yhteydessä. Ehtoollinen taas toistuvana sakramenttina vahvistaa ihmistä siinä, missä tämä tarvitsee vahvistusta.

On hyvä, jos ihminen ymmärtää puhutun sanan. Ehtoollinen taas vaikuttaa ihmisen ymmärryksestä riippumatta. Samalla kun suu ottaa vastaan leivän ja viinin, ihmisen sisin kohtaa Kristuksen kaikkine lahjoineen.

Siksi monet arvostavat ehtoollista. Kun uskonasioista ei saa otetta, ehtoollisen osaa kuitenkin ottaa vastaan.

Uuden testamentin mukaan ehtoollinen välittää yhteyden ihmisen ja Kristuksen välille. Toisen vuosisadan alussa Ignatios Antiokialainen kutsui ehtoollista kuolemattomuuden lääkkeeksi, jonka vaikutuksesta elämme Kristuksen yhteydessä iankaikkiseen elämään saakka.

Nykyisen kaltainen korkea käsitys ehtoollisesta on siis peräisin jo apostolien ajalta. Ehtoollisella ei vain muistella kauan sitten tapahtuneita asioita, vaan siinä ollaan tekemisissä taivaallisten voimien kanssa.
 
 

-Kari Kuula, teologian tohtori, Puijon seurakunnan 2. kappalainen