sdgf

Tuomiokirkon koristeellinen aikakausi 1925-60

Kirkon alkuperäinen luonne säilyi varsin puhdaspiirteisesti uusklassismia edustavana aina 1920-luvun puoliväliin saakka, jolloin alkoi 1960-luvun alkuun kestänyt koristeellinen aikakausi.

Kirkon sisämaalaustöiden uusiminen 1920-luvun alussa laajeni vähitellen käsittämään koko kirkon taiteellisen koristamisen, joka toteutettiin arkkitehti Kauno S. Kallion laatimien suunnitelmien pohjalta.

Vuonna 1939 perustettiin uusi Kuopion hiippakunta, joka kattoi alueellisesti silloisen Kuopion läänin ja Kainuun seurakunnat. Samalla Kuopion tuomiokirkosta tuli toistamiseen hiippakunnan pääkirkko.

Alttarialueen muutokset 1920-luvulla

Tuomiokirkon alttarialueen yleisilme muuttui huomattavasti vuonna 1925 valmistuneiden muutostöiden myötä.

Uuteen dekoratiiviseen sisustukseen kuuluivat muun muassa alttarin sivuilla olevien kaksoispilastereiden koristemaalaukset sekä taidemaalari Urho Lehtisen alttaritaulu Elävän veden lähde, joka sijoitettiin Godenhjelmin alttaritaulun Ristiinnaulittu alapuolelle samoihin kehyksiin.

Kahden alttaritaulun väliin sijoitettiin latinankielinen teksti Ave Crux Spes Unica (terve risti, ainoa toivo), jotka ovat lainaus keskiaikaisen virren Nyt liehuu viiri Kuninkaan viimeisestä säkeistöstä. Myöhimmissä muutostöissä sama teksti on löytänyt kultakirjailtuna nykyisen paikkansa alttariseinän alalaidalta.

Saarnastuoli koristeellisella kaudella

Tuomiokirkon dekoratiivisella kaudella (1925-1960) saarnastuolin ulkoasu erosi huomattavasti alkuperäisestä. Vanha saarnastuoli päällystettiin koivuvanerilla ja koristeltiin veistoksin ja koristemaalauksin arkkitehti Kauno S. Kallion piirrustusten mukaisesti.

Peilipintoihin sijoitettiin taidemaalari Urho Lehtisen maalaamat neljä evankelistaa, jotka nykyään sijaitsevat kirkon peräseinällä.

Poimintoja blogeista